Ennen kuin ostimme oman talon

Ennen kuin ostimme omakotitalomme

Lueskelin muoti- ja vauvablogeja.

-> Nyt luen remontti- ja sisustusblogeja

Katsoin iltaisin lasten nukkumaan mentyä televisiota tai luin sängyssä kirjaa.

-> Nyt teen aina jotain kotiin liittyvää remonttia. Tänään odotin sormet syyhyten päästäkseni jatkamaan takan edustan laatoituksen muokkaamista punertavasta harmaaksi.

Alennusmyynnit liittyivät aina vaatteisiin.

-> Nyt etsin alennuksilla kodinkoneita ja kodin kalusteita.

Nettikirpputorit olivat lastentavaroiden ja -vaatteiden etsimistä varten.

-> Nyt yleisimmät hakusanani ovat olleet: pakastin, vuodesohva, kattokruunu ja kattolamppu.

Askartelin jouluna ja syntymäpäivälahjoja varten.

-> Löydän kotoa kokoajan uuden kohteen joka tarvitsee "askartelua"

Soitin aina huoltomiehelle, kun kotona tuli ongelmia.

-> Nyt etsin tietoa netistä tai soitan vanhemmilleni.

En ollut ikinä maalannut kattoa tai kokonaista huonetta saati tapetoinut.

-> Nyt olen tehnyt kaikki edellämainitut ja enemmänkin.

En tiennyt miltä tuntuu istua omassa olohuoneessa ja katsoa ympärilleen tietäen voivansa maalata vastakkaisen seinän ihan minkäväriseksi tahansa kysymättä keneltäkään lupaa.

-> Nyt tiedän ja olen onnellinen omassa (pankin) kodissani ja opin kokoajan jotain uutta remontoinnista ja omakotitaloista.

En ollut ikinä omistanut asuntoa.

-> Nyt omistan puolet 149 neliöstä ja olen onnellinen<3

Joulun tunnelmaa

Joulun päivät kuluivat aivan liian nopeasti, tuoden mukanaan paljon ihania muistoja myöhemmin muisteltavaksi.

Jouluaaton aaton aamuna askarreltiin poikien kanssa mummoille lahjoja.

Illalla käytiin miehen veljen luona mökillä fiilistelemässä joulua ja paistamassa pullukkapipareita.

Jouluaatto vietettiin mun vanhempien luona eli mummolassa. Syötiin hyvin, nautittiin perheen kanssa olemisesta, puhuttiin höperön joulupukin kanssa puhelimessa ja etsittiin lahjat. Saatiin kaikki paljon ihania uusia toivottuja ja iloisesti yllättäneitä paketteja.

Joulupäivän aamu vietettiin perheen kesken, illalla ystävien kanssa saunoen, takkatulesta nauttien ja paljussa  rentoutuen.

Tapaninpäivänä syötiin viimeisen kerran jouluruokaa ja nautittiin miehen perheen seurasta.

Vaikka joulu on ihanaa aikaa, niin onneksi se on vain kerran vuodessa! 

Rakas Joulupukki

Tämä vuosi on ollut täynnä tunteita. On itketty, naurettu, odotettu, rakastettu ja välillä jopa vihattu. Päällimmäisenä on kuitenkin ilo pienestä ihmeestä ja usko parempaan huomiseen. 

Suurimpana toiveenani olisi kunnon yöunet ja palvelija edes muutamaksi päiväksi, mutta koska nämä ovat varmastikin pukin toteuttamis mahdollisuuksien ulkopuolella esitänkin muutaman materialistisen toiveen. 

Tänä talvena on taas ilmestynyt uusi arabian muumin kausimuki ja kulho. Toivoisin näistä jompaakumpaa. Tiedän että muumeja löytyy meiltä jo paljon, mutta tein vuosi sitten päätöksen kerätä vain poistuvia ja kausi mukeja ja kulhoja.

Toivon talvikenkiä, mutta nämäkin on hankala ostaa ilman jalkaani, niin toivon sen sijaan yhteistä joulun jälkeistä shoppailuretkeä joulupukin kanssa talvikenkiä metsästäen. 

Joka vuonna on hyvä toivoa jotain käytännöllistä ja turvaa tuovaa. Tänä vuonna tämä toiveeni on autooni takalasinpyyhkijän sulka. Auton merkki on Fiat ja muuta tietoja en muistakkaan, mutta kyllähän pukki tietää millä kiltti äiti päivät ajelee:)

Jotta toivelistani vetäisi vertoja esikoiseni toivelistalle esitän vielä muutaman toiveen:)

Joskus vuosia sitten sanoin etten halua joulusuklaata, mutta nyt olen jo aikuinen ja ymmärrän hyvän suklaan päälle. Haluan siis boxin punaista royal suklaata, josta muut eivät tykkää, mutta minusta se on hyvää:)

Viime vuonna en toivonut kirjaa, sillä en omistanut kirjahyllyä, nyt sellainen kuitenkin on ja minulla on ikävä lukemista, niin toivon sinne täytettä pokkari muodossa. Anna-Leena Härkösen Ei Kiitos voisi olla hyvä;) Muuten käy (Pokkarina) romantiikka, jännitys tai draama. 

Koska vuosi on ollut pitkä ja rankka, niin toivoisin omaa aikaa, hellää huomiota ja hemmottelua. Ihanaa olisi päästä teatteriin tai kahdestaan konserttiin, hierontaan tai vain vaikka ulos. Näitä toiveita ei kuitenkaan voi toteuttaa ennen kuin aikasintaan helmikuussa, sillä silloin kuopuksemme toivottavasti syö jo muutakin kuin pelkkää tissiä:). Ystäväpiirissä on harjoitteleva hieroja ja hemmottelua voisi löytyä kotonakin, jos miehelleni toisi paketissa hemmottelu aivosolun, joka aktivoituisi säännöllisin väliajoin.

Uuden yöpuvun haluan myös, sillä mikä olisi ihanampaa kuin käpertyä jouluaaton iltana uuteen vaatteeseen hyvän kirjan ja herkkujen kanssa.

Kiitos rakas joulupukki, että jaksoit lukea listani loppuun asti. Nähdään muutaman päivän kuluttua❤️

Joulukortit

Tein tänä vuonna päätöksen, etten lähetä joulukortteja. Tulin jo seuraavana päivänä katumapäälle ja päätin, että jos lähetän mummolle ja kummille kortin, niin ainakaan en tee niitä itse. Mitä lopulta kävi? Viimeisenä iltana ennen kuin joulukorttien edullisemmalla merkillä postitus tarjous päättyi huomasin askartelevani kortteja.

Olisi ehkä pitänyt jättää väliin. Tällä unimäärällä (olematon) ja kiireellä kävi niin, että sain niitä aikaan tarvittavan määrän joo, mutta unohdin kirjoittaa puoliin osoitteen:D Hups! Tällähetkellä mulla ei oo aavistustakaan kenelle tälläinen kortti lähti ja kenen kortti jäi nimettömäksi. Pahoittelen ystävät ja lähimmäiset, jos tänävuonna kortti jää saamatta. Se oli tulossa, mutta edes postin lajittelijat eivät ole niin taitavia, että osaisivat lukea ajatuksia.

Hyvää Joulua kaikille!

Joulun tuoksua

Me ollaan viime aikoina yritetty huomioida  isoveljeä entistä enemmän ja tehdä juttuja, joissa isoveli saa vanhemman huomion täysin. Näin yritämme saada pikkuveljen syntymän tuntumaan siltä, ettei isoveli jää paitsi mistään ja on edelleen yhtä rakas.

Tänään leivottiin pipareita ja tälläisiä niistä tuli:)

Ei surua ilman iloa

Maitohirmun elämän alku oli rankka. Kävimme läpi koko vanhemmuuden tunneskaalan aina lapsen syntymän täydellisyyden ilosta aina pelkoon lapsen selviämisestä seuraavaan päivään. Maitohirmun syntymä oli nopea rutistus ja saatiin täydet pisteet, mutta jo samana yönä maailma pysähtyi. Vauvojen teho-osasto tuli tutuksi laitteineen ja hoitajineen. Avaudun jossain vaiheessa tilanteestamme enemmän, kun saan sanat oikeaan järjestykseen.

Vietimme sairaalassa maitohirmun elämän ensimmäiset 22päivää. Nämä päivät oli rankkoja, mutta niistä seurasi jotain hyvääkin. Löysimme viereisessä nojatuolissa "asuneen" äidin kanssa yhteyden. Aloimme ensin vaihtaa sanoja ihan yleisellä tasolla, mutta jo pian juttelumme syveni ja syveni. Osaksi kiitos kuuluu hoitajalle, joka paritti meidät lähettämällä meidät eräänä päivänä yhdessä syömään ja puhumaan. Vaikka tilanteemme oli samankaltainen vain siinä, että molempien lapset olivat sairaalassa saimme toisistamme tukea.

Ystävyytemme jatkuu yhä ja ensimmäistä kertaa, kun näimme sairaalan ulkopuolella kulutimme huomaamatta jutellen monta tuntia. Tänään näimme taas ja olen todella onnellinen, että alun rankkuudesta on seurannut ihana ystävyys. Lapsemme tulee kasvamaan toisensa tuntien ja me toistemme kanssa huolet ja ilot jakaen.

Ystävyys voi syntyä milloin ja missä vain.

Koskaan ei voi tietää huomisesta

Aloitetaan TAAS kerran uusi blogi, mutta nyt lupaan pysyä ja päivittää ahkerasti, sillä tällä kertaa teen tämän omaksi parhaakseni.

Tämä blogi tulee kertomaan meistä. Meidän perheestämme, johon kuuluu sydämellä päätökset tekevä, äkkipikainen, pehmo äiti, tietokoneisiin kallellaan oleva, niin töiltä kuin harrastuksiltaan oleva isä, äkkipikainen, uhma-ikäinen, suuri sydäminen, eskarilainen isoveli ja meidän erityinen pikkuveli, jonka huomisesta ei kukaan tiedä mitään.

Perheemme on kokenut paljon, niin yhdessä kuin erikseen ja nyt toiveissa olisi parempi ja onnellinen huominen uudessa kodissa.

Blogi tulee kertomaan erityisen vauvan erilaisesta vauva-ajasta, uuden kodin remontoinnista ja sisustamisesta, uhmaikäisen ja vauvan äitinä olemisen tunteista, äidin hurahtamisista milloin mihinkin ja varmasti jossain vaiheessa innostutaan myös tulevista häistä.

Tervetuloa mukaan ja jätäthän merkin käynnistäsi:)