Ei surua ilman iloa

Maitohirmun elämän alku oli rankka. Kävimme läpi koko vanhemmuuden tunneskaalan aina lapsen syntymän täydellisyyden ilosta aina pelkoon lapsen selviämisestä seuraavaan päivään. Maitohirmun syntymä oli nopea rutistus ja saatiin täydet pisteet, mutta jo samana yönä maailma pysähtyi. Vauvojen teho-osasto tuli tutuksi laitteineen ja hoitajineen. Avaudun jossain vaiheessa tilanteestamme enemmän, kun saan sanat oikeaan järjestykseen.

Vietimme sairaalassa maitohirmun elämän ensimmäiset 22päivää. Nämä päivät oli rankkoja, mutta niistä seurasi jotain hyvääkin. Löysimme viereisessä nojatuolissa "asuneen" äidin kanssa yhteyden. Aloimme ensin vaihtaa sanoja ihan yleisellä tasolla, mutta jo pian juttelumme syveni ja syveni. Osaksi kiitos kuuluu hoitajalle, joka paritti meidät lähettämällä meidät eräänä päivänä yhdessä syömään ja puhumaan. Vaikka tilanteemme oli samankaltainen vain siinä, että molempien lapset olivat sairaalassa saimme toisistamme tukea.

Ystävyytemme jatkuu yhä ja ensimmäistä kertaa, kun näimme sairaalan ulkopuolella kulutimme huomaamatta jutellen monta tuntia. Tänään näimme taas ja olen todella onnellinen, että alun rankkuudesta on seurannut ihana ystävyys. Lapsemme tulee kasvamaan toisensa tuntien ja me toistemme kanssa huolet ja ilot jakaen.

Ystävyys voi syntyä milloin ja missä vain.